Sirjuksen historiikki
Muistan kuin eilisen päivän kun valvoin pari vuorokautta ja mietin sekä unelmoin omasta farkkukaupasta.Yleensä en kovin kauan asioita funtsi niin en nytkään,vaan tuumasta toimeen.Muutama puhelu ja asiat oli selvää pläkkiä,liiketila löytyi nopeasti,tosin keskustassa ei silloin ollut tarjolla pieniä liiketiloja mutta onnekseni entisessä matkahuollossa vapautui tila ja siitä vaan farkkuja tilaamaan ja mainosta kyhämään lehtiin.Tuossa tilassa oltiin muutama kuukausi ja keskustan sykkeeseen mieli teki.Sitten löytyi entisen s- marketin yläkerrasta sopiva tila ja sitten muutettiin sinne.Enää ei pelkät farkut myyneet vaan otin lisäksi yläosia sekä pikkuhiljaa asusteita myyntiin.Sen jälkeen on muuttoja ollut isompiin ja pienempiin liiketiloihin ja välillä lähdin omasta liikehuoneistosta pois ja kokeilin siipiäni vuokralla kivijalkakaupassa tien toisella puolellla.Kun en vaan ole periksi antavaa tyyppiä niin kokeillahan sitäkin piti.
Kävihän se kauppa siellä hyvin mutta oli vuokrakin huikea ja kun kaiken revit katteista niin stressihän siitä tuli.Sitten muhi päätös,että nyt lopetan koko putiikin pitämisen ja siirryn pop up tyyppiseen kaupan tekoon ja niin sitten tein ja olin vapaa kuin taivaan lintu,sitä tunnetta en pysty sanoiksi pukemaan.Olinkin lähes vuoden aika free ,kunnes Äänekoskella tapahtui isoja asioita.Koskikeskus nousi fenixlinnun lailla eloon. Se tarkoitti kohdallani sitä,että vuokralaiset lähtivät tilastamme pois,joten se olisi taas käytössämme.Keskustelimme mieheni kanssa eri vaihtoehdoista kunnes huomasin taasen nöyrin mielin palaavani lähtökuoppiin ,minne en meinannut ikinä palaavani ja jälleen aloitin putiikin pitämisen .Nyt vähän eri sapluunalla kuitenkin.Rupesin tekemään viisipäiväistä viikkoa ja aukiolotkin olivat vähän suppeammat.Pelkästään se,että on viikonloput vapaat on ihan hemmetin paljon enemmän ja todella tuntuu,että olisit kauemminkin pois sieltä kaupalta.Vierasta työvoimaa ei pystynyt pitämään ja toinen tosiasia on se ,että pienet putiikit henkilöityy niin vahvasti, halusimme sitä tai ei.Moni ei sitä ymmärrä mutta valaisen sitä puolta hieman.
Kaupankäynti on niin henkilökohtaista ja siinä käydään kuulumisia läpi puolin ja toisin ja kun olet pitkään pitänyt puotia niin asiakkaista tulee kavereita ja usein
peräti luottohenkilöitä ja ystäviä. Ja kun itse kauppiaana olen myös hyvin avoin niin minua on myös helppo lähestyä.
Kaupankäyntihän on nykyisin hyvin haasteellista ,kiitos nettikauppojen!Onnekseni näiin 16 vuoteen mahtuu paljon kanta-asiakkkaita ketkä uskollisesti palaavat vuosi toisensa jälkeen ja etsivät minut sekä kauppani käsiinsä,siitä Iso KIITOS❤️💙
Eritoten miehet,he tulevat aina takaisin kun saavat hyvän palvelun tai ainakin useammat palaavat.Tulevaisuudesta en tiedä sen enempää kuinka kauan putiikkiani pidän mutta tuskin tarviikaan ,tokkopa meistä kukaan tietää elämäänsä kovin pitkälle, ja hyvä niin.
Yksi mikä on varmaa niin se,että 16 – vuotis synttärit pidetään ja ainakin on luvassa muotinäytöstä ja mahtavia tarjouksia!
Onhan se huikea ikä kun on kuitenkin tyhjästä aloittanut ja tarkoitan sitä,että ei ole keneltäkään ” peritty” eikä keltään ostettu.Joskus mietin sitä,että kuinka monta kauppaa Äänekoskella on mitkä on tullut perintönä,tai äidiltä kenties isältä….
Monta kauppa ei ole enää hengissä mitkä on laitettu ilman mitään sidoksia tai ” juuria” ja siinä mielessä olen tosi ylpeä,että laman aikaan perustin kauppani ja vielä hengitän ja teen kauppaakin.Tästäkin asiasta kuuluu iso kiitos miehelleni,olemmehan aika hyvä team..mielestäni.
